17. elokuuta 2016

Muistoja kuluneesta kesästä

Onko kesä tosiaan jo lähes ohi? Täällä koko kesä on paiskittu töitä, välillä kuitenkin ollut niitä vapaapäiviäkin jolloin on saanut nauttia kesästä. Vaikkakin mun tuurilla lähes kaikkina vapaapäivinä satoi kaatamalla vettä. Monesti on tullut ajatelleeksi, että on aika hurjaa kun teen vuorotyötä. Vuorotyö vaatii jatkuvaa sopeutumista ja aikaa palautumiselle ei aina kauheasti ole. Monesti miettinyt, että en "entisessä elämässäni" tavallisten kuulokojeiden kanssa olisi tällaista menoa varmasti pitkään jaksanut, olisin uupunut nopeasti, nyt kyllä aina välillä väsyttääkin mutta tämä väsymys on ihan normaalia. Aina kun on nukkunut hyvät yöunet niin jaksaa taas paiskia töitä.

Hieman kaihoisalla mielellä hyvästelen kesän, mutta toisaalta on ihanaa kun on taas pimeitä iltoja jolloin voi käpertyä sohvalle ja poltella kynttilöitä. Ja muistella mennyttä kesää.

Menneenä kesänä olen... 

...saanut olla todistamassa kun sisko sanoo tahdon. Kuinka jännittävää (ja itkettävää), oli ihanan pienet ja todella intiimit häät. Olin ensimmäistä kertaa ikinä maistraattihäissä sekä ulkohäissä. Häät pidettiin veden äärellä laavulla luonnon helmassa. Juhlat jatkuivat pitkälle yöhön ja vieraat yöpyivät laavulla. 

























...ylittänyt itseni. Kuten edellisestä kuvasta voi huomata kuinka lyhyet hiukseni ovat. Päätös oli todella iso, muutaman ystävän kannustamana rohkaistuin kun ajattelin, että kerran täällä vain eletään ja hiukset kasvavat aina takaisin. Minulla ollut lapsena viimeksi näin lyhyet hiukset. Onkin ollut opettelemista lyhythiuksisena olemista.

...ollut ristiäisissä kun olen saanut yhden tätitettävän lisää. Ihana nimi ihanalle pojalle.

... käynyt uusissa paikoissa. Monta vuotta sitten kuunnellut Elokuun Saatilla - kappaleen, minulle on tullut outo pakkomielle käydä Lammassaaressa. Nyt kun pääsin käymään Helsingissä, niin täytyi toteuttaa tämä pakkomielle. Siellä pitkospuilla lauleskelimme Elokuun kappaleen sanojen mukaisesti " Kesäyössä, vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin.."

...käynyt myös ensimmäistä kertaa eläessäni Suomenlinnassa. Oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Yllätyksekseni saari oli todella iso ja nähtävää riitti. Istuimme ystäväni kanssa kalliolla monta tuntia, saattoi siinä ihokin hiukan kärähtää. 


...lukenut kokonaisen kirjan. Kävin ensin katsomassa Kerro minulle jotain hyvää - elokuvan leffateatterissa. Elokuva oli ihana, todella itkettävä. Elokuva antoi paljon ajattelemisen aihetta; mikä on elämisen arvoinen elämä. Lainasin kirjastosta samaisen kirjan, jonka lukemiseen ei mennyt montaa päivää vaikka sivuja oli noin 450. Kuullessani, että kirjalle on jatko-osa, rohmusin senkin parissa päivässä. Ihanaa oli moneen vuoteen lukea kirjaa (jos anatomian kirjaa ei lasketa), päästä oikeasti tarinaan sisälle joka vie mennessään.




































...käynyt Tallinnassa. Työkaverini kanssa saimme päähänpiston, että laivalle on lähdettävä. Päätimme kohteeksi ottaa Tallinnan kun ruotsinlaivoilla oli noro-virusta, joka ei meitä kauheasti houkuttanut. Olimme yhden yön reissulla. Kiertelimme vanhaa kaupunkia maisemia ihastellen sekä kaupoissa ostoksia tehden, tarttui monta kivaa uutta vaatetta mukaan. Pääsi pitkästä aikaa nauttimaan hotellin sängystä sekä aamupalasta. Matkakuume senkun vain nousee entisestään. Aika hullua oli kun asioin monen kanssa englanniksi ja yllättävän hyvin ymmärsin muiden puhetta, ei moinen ennen olisi tullut kuuloonkaan.




























...katsellut lukuisia auringonlaskuja. Mikään ei vaan ole kauniimpaa. Allaoleva paikka löytyi sattumalta ohiajaessa, huomasimme ystäväni kanssa järven. Suunnistimme rannalle ja katselimme lämpimässä kesäillassa auringonlaskua. Tänne on tultava joskus uudestaan.
























Nyt kun muistelee mennyttä kesää, ei se oikeastaan ollut hassumpi kesä. Monta ihanaa hetkeä on siihen mahtunut vaikka suurimmaksi osaksi ajasta on mennyt töissä. Parin viikon päästä alkaa parin viikon ansaittu loma, sitten vaan kerään unta varastoon ja teen just sitä mitä sillon huvittaa. Aika luksusta! 

Miten teidän kesä meni?

- Jenni

21. kesäkuuta 2016

Ihanat arkistojen kätköt!

Nyt kun olen kipeänä ja yskin keuhkot pihalle, ei oikein pysty tekemään mitään niin on hyvästikin aikaa blogin kirjoittamiselle. Olen sairastellut viime aikoina todella usein, outoa kylläkin kun yleensä olen harvoin kipeänä. Ehkä se on kun on palvelutalossa töissä niin taudit liikkuu ja tarttuu helposti. Ehkäpä paranen juhannukseksi töihin, toivottavasti! Ensi viikon keskiviikkona olisi myös Kuopion reissu edessä kun on aika korvalääkärille, olisi ikävää jos sinne ei pääsisi. Viime yönä en saanut nukutuksi, katselin ikkunasta kuinka aurinko nousee ja päivä vaihtuu toiseen. Se oli jotain niin kaunista, harmikseni kamerani on siskollani lainassa niin en saanut ikuistettua niin kaunista näkymää.

Lähden heinäkuun puolessa välissä Tallinnaan työkaverini kanssa. Kuinka luksusta ottaa pieni irtiotto arjesta, tehdä minireissu, olemme yhden yön Tallinnan hotellissa. Odotan tätä reissua kovasti! Eilen etsiskelin laatikoista passiani, jotta pääsen poistumaan maasta. Löysin kirjan jossa on tyhjiä sivuja ja sen välissä oli papereita. Huomasin siellä olevan minun kirjoittamani kirje vuodelta 2012 minulle itselleni. Oli todella mielenkiintoista lukea ja huomata kuinka elämä on mennyt eteenpäin ja sen jälkeen on tapahtunut hurjasti asioita. Vastasin siihen kirjeeseen, on varmasti hauska lukea taas vuosien päästä. Löysin kirjan välistä myös vuosi sitten kirjoittamani unelmakartan, olen siihen kirjoittanut kaikenlaisia unelmia ja haaveita, mitkä toivottavasti tulisin tulevaisuudessa toteuttamaan. Osa unelmista ovat ihan pieniä asioita ja osa isompia toiveita. Inspiroivaa oli huomata, että muutama niistä on jo toteutunut, asia konkretisoitui heti kun lueskelin. Mahtavaa!

kuva: weheartit.com



Samaisen kirjan välistä löysin vielä yhden paperin johon olin kirjoittanut erilaisia hyviä mietelauseita, näitä pitäisi useammin lukea. Päätin tehdä tyhjästä kirjasesta positiivisuuskirjan, johon kirjoitan pelkkiä positiivisia asioita. Itse olen todella huono kirjoittamaan päiväkirjaa, ajattelin josko kiitollisuuspäiväkirja olisi helpommin toteutettavissa. Eli pyrin kirjoittamaan joka päivä ranskalaisilla viivoilla niistä asioista mistä olen sinä päivänä kiitollinen. Tekee hyvää tällaiselle suomalaiselle pessimistille :) 

Olen ollut kiitollinen, että minulla on Jyväskylässä monenlaisia kavereita. Minulla on täällä normaalikuuloisia kavereita, huonokuuloisia kavereita sekä kuuroja viittomakielisiä kavereita. Tuntuu todella oudolta kun Kuopiossa minulla oli vain kuulevia kavereita. Nyt voin joissain tapauksissa heittää hetkeksi sisäkorvaistutteet nurkkaan ja viittoa kavereiden kanssa. Kuopiossa en juurikaan käyttänyt viittomakieltä ollenkaan, täällä käytän lähes päivittäin töissä sekä viittomakielisten kavereiden kanssa. Ei pääse kieli onneksi unohtumaan!

kuva: weheartit.com




Ihanaa ja kerrankin aurinkoista sekä lämmintä juhannusta teille! :)

- Jenni

14. toukokuuta 2016

Viittomakielisiä televisiossa

Itse tykkään katsella tv:stä vaikka mitä hömppäohjelmia. Joskus välillä tulee ihan seurattua senkin takia jos huomaan sarjassa olevan jonku huonokuuloinen, kuuro tai viittomakielinen. Jossain reality-ohjelmassa eräällä oli huonokuuloinen lapsi, joka käytti kuulokojetta. Muodin huipulle-ohjelmassa oli eräs mies kilpailija jolla oli sisäkorvaistute ja hän käytti ohjelmassa viittomakielen tulkkia. Muodin huipulle-ohjelman kilpailija menestyi kilpailussa hyvin ja oli ihana katsella kun kilpatoverit opettelivat viittomia. Amerikkalaisissa tv-sarjoissa näitä näkee jonkun verran, suomessa todella harvoin! Viime viikolla oli Hyvät kaupat-ohjelmassa viittomakielinen Anne kaupustelemassa Janne Katajalle, Jethro Rostedtille ja Aki Palsanmäelle vanhoja puhelimia. Huomasitteko?

Ensi viikolla alkaa Ylellä todella mielenkiintoinen sarja! Nimittäin viittomakielinen Jarkko matkaa rapakon toiselle puolelle tapaamaan menestyneitä kuuroja. Millaista on olla kuuro lääkäri, entäpä vaikka kuuro poliisi? Jarkko ja kuuro Amerikka-ohjelmassa on viisi jaksoa, jossa joka jaksossa tutustutaan eri alan ammatteihin. Minusta on innostavaa, että kuuroudesta huolimatta on pystytty nousemaan korkeatasoisiin virkoihin ja tämän myötä murtamaan ennakkoluuloja.

Jarkko ja kuuro Amerikka Ylellä keskiviikkoisin klo 20.00 tai Areenassa katsottavissa milloin vain. Jaksoista voit lukea lisää tästä.






Minusta on myös todella innostavaa, että viittomakielinen kuuro Nyle DiMarco on voittanut Amerikan huippumalli haussa-ohjelman. Tällä hetkellä DiMarco kilpailee Amerikan Tanssii tähtien kanssa-ohjelmassa. Hän on toinen kuuro kilpailija kyseisen kilpailun historiassa. Mielenkiinnolla seuraan hänen sijoitustaan kilpailussa. Harmi, ettei kyseinen ohjelma näy Suomessa mutta Youtubessa on videoita nähtävillä ja myös uutisista voi lukea, onko Nyle päässyt jatkoon vai ei.

Alla on video Nyle DiMarcosta ja hänen tanssiparistaan Peta Murgatroydista. Videossa tulee myös ilmi, että millaisia kikkoja tanssipari käyttää esityksissään kun toinen ei kuule.




Hyviä katseluhetkiä!

- Jenni

1. toukokuuta 2016

Kesäloman odotusta

weheartit.com


Hei pitkästä aikaa kaikille, monesti olen ajatellut kirjoittaa blogia mutta aina vain lykännyt kirjoittelua myöhemmäksi. Kevät on mennyt ihan hurjaa vauhtia, monesti olen kuunnellut Aikakoneen Keltainen-kappaletta "keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu...". Nyt huhtikuu on taittunut jo toukokuuhun. Ihan hullua! Monesti olen tämän kevään aikana miettinyt, miksi olen näin rauhallinen. Miksi minulla on hyvä fiilis. Miksi en ole erilaisten tunteiden vallassa. Tajusin, että kaksi edellistä kevättä olen ollut tunteiden vallassa ja paniikissa odotellut leikkausta ja hyppäystä uuteen tuntemattomaan elämään. Tänä keväänä ei ole mitään leikkauksia tulossa ja toivottavasti ei moneen vuoteen, paitsi ehkä työharjoittelun muodossa :D 

Syy hiljaisuuteeni on ollut, että minulla ei juurikaan sitä omaa aikaa ole ollut. Olen nimittäin aloittanut työt eräässä palvelutalossa ohjaajana tehden tuntisijaisuuksia. Olen pikkuhiljaa päässyt talon tavoille ja tykkään työstäni paljon, työkaverit ovat todella mahtavia. Välillä saan nauraa maha kippurassa. Tämä on minulle uutta, kun olen tehnyt paljon töitä yksikseni, ei ole ketään kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Eikä pahitteeksi ole saada vähän ylimääräistä rahaa sukanvarteen. Olen ollut töissä suhteellisen paljon, että täytyy sanoa melkeinpä opiskelevani töiden ohella. Eli kun en ole ollut töissä, kaikki vähäinen vapaa-aikani on mennyt opiskeluun. Enää kaksi viikkoa koulua, sitten alkaa kesäloma! Kesällä minun ei tarvitse töiden jälkeen stressata opiskeluasioita tai tehtäviä. Voin tehdä töiden jälkeen mitä itse haluan tehdä, ehkäpä jossain välissä ehtii lomaillakin.

Olen päässyt sisään uuteen luokkaan ja tykännyt porukasta. Nyt on taas aika siirtyä uuteen ryhmään joka näillänäkymin on se lopullinen luokkani ja opiskeluryhmäni. Kolmas kerta toden sanoo, vai mitenkäs se menikään.. Kävin parisen viikkoa sitten keskustelemassa ensi syksyn tuutoropettajani kanssa tulevista opiskeluista yms ja alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan, että minusta tosiaan tulee päiväopiskelija! Ihan mahtavaa, sitten ei tarvitse kaivaa motivaatiota yksikseni raahaamalla itseni koneen äärelle kuuntelemaan luentoja, lukemaan pitkiä tekstejä ja kirjoittamaan pitkiä raportteja. Toki niitäkin varmasti on mutta ei niin paljoa kuin monimuoto-opiskelijoilla. Pääsee ihan oikeasti opiskelemaan sillä tyylillä mikä sopii mulle parhaiten. Minulla on kohta vuosi opinnoista paketissa, en vieläkään käsitä opiskelevani haaveilemaani ammattiini.  

Mikä parasta, huomaan omien voimavarojeni eheytyneen. En ole työpäivien jälkeen ihan rätti ja poikki kuulon suhteen. Voin ajatella töiden jälkeen tekevänikin jotain muuta kuin repiväni laitteet korvistani ja olevani kotona hiljaisuudessa. Tämä antaa minulle suurta toivoa tulevaisuudelle, etten väsy ja uuvu työelämässä kuulemiseen samalla tavalla kuin aikaisemmin tavallisilla kuulokojeilla. Nyt on lempi vuodenaikani menneillään, voin imeä auringosta ja valosta energiaa itselleni. 

Odotan todella paljon kesälomaa, jolloin minulla on enemmän aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiini. Olen viihtynyt täällä hyvin :) 

Mitä teille kuuluu?

- Jenni

13. maaliskuuta 2016

Vanhoja leirimuistoja

Vuonna 2006 talvella olin seiskaluokkaa käyvä nuori likka. Tuolloin minulla oli Pohjois-Karjalan keskussairaalalla vuosittainen kuulokontrollikäynti (alaikäisenä käydään kerran vuodessa, aikuisiällä harvemmin). Silloinen lääkäri kyseli kuulumisiani ja kehoitti minua osallistumaan Kuuloliiton kesäleirille. Taas sinäkin vuonna, oli siitä ollut jo useampana vuotena puhetta. Katsoimme yhdessä koneelta seuraavan kesän leiritarjonnan. Olin ollut lapsena todella paljon erilaisilla kuurojen leireillä (kuuron siskoni vuoksi) sekä kursseilla perheeni mukana mutten ollut koskaan osallistunut huonokuuloisten tapahtumiin missä pääsääntöisesti kommunikoidaan puheella.

Yleensä jokaisella huonokuuloisella on oma kuntoutusohjaaja joka mm. informoi erilaisista huonokuuloisten leireistä ja tapahtumista. Minulle ei tällaiset infot kulkeutuneet niin oli todella hyvä, että lääkärini jaksoi kertoa ja suositella vuodesta toiseen näistä leireistä.

Kuva: wehweartit.com


Leirin nimenä oli "Villin lännen - leiri", joka kuulosti tällaisen neidin korvaan vähän sellaiselta, ettei kauheasti huvittaisi osallistua. Ollaanko siellä koko viikko cowboy-hattu päässä ja heitellään lassoa ympäriinsä. Mietin muutaman viikon asiaa, osallistua vai eikö osallistua. Lopulta päätin ilmoittautua. Ajattelin, että jos siellä on niin kamalaa ja hirveää niin ei minun tarvitse enää seuraavana vuonna osallistua ja se on kuitenkin "vain" viikon leiri.

Niin sitä sitten vain hypättiin linja-autoon kohti Viitasaarta. Vanhemmat olivat sopineet, että joku leirin työntekijä tulee minut hakemaan kun samoihin aikoihin oli muitakin leirille tulijoita. Matkasimme Viitasaaren bussiasemalta Kannonkoskelle, Piispalaan. Katselin jännittyneenä ympärille miettien, mitä kaikkea olikaan edessä. Leiripaikalla oli kivan oloisia ohjaajia, jotka tulivat melkein heti esittelemään itsensä. Osa heistä oli huonokuuloisia, osa normaalikuuloisia.

Sain huonekaverikseni mukavan, minua vähän vanhemman tytön, jonka kanssa olen myöhemmin jakanut huoneen monta kertaa. En muista tuosta leiristä paljoakaan, mutta minulla oli todella hauskaa "kaltaisteni" joukossa. Oli huiput ohjaajat, oli vaikka mitä kivaa ohjelmaa ja löysin nopeasti uusia kavereita. Leirillä huomioitiin hyvin kuuloasiat, aina missä oli ohjelmaa niin puhuja puhui mikrofoniin. Mikrofonin kaverina oli kaksi isoa kaiutinta, mistä ääni kuuluikin hyvin. Aina kun ei ollut ohjelmaa, kaiuttimista kuului hyvää musiikkia. Muistan sen fiiliksen, että oli mukavaa hengailla ja jutella "kaltaisteni" kanssa vaikkemme juurikaan kuuloasioista keskustelleet. Tiesi, että toinen ymmärtää minua täysin ja minun ei tarvitse selitellä.


Leirin aikana tuli tutustuttua moneen tyyppiin ja tulikin vaihdettua mese-osotteita. Ajattelin, että tulen varmasti seuraavana kesänä uudestaan! Olen ollut monena vuonna leireillä mukana, myöskin huonokuuloisten ammatinvalintakurssilla sekä kouluttauduin leiriohjaaaksi ja ollut lastenleireillä ohjaajana. Miten hullua onkin, että olen löytänyt muutamia joiden kanssa olen lähes päivittäin yhteyksissä. Eräs huonokuuloinen asuu naapurissani, yksi kauempana asuva kävi pari viikkoa sitten yökylässä. Ensi viikolla menen Helsinkiin kaverin luokse käymään ja toisen kaverin synttäreille, jossa on myös huonokuuloisia. Välillä tulee nähtyä usein, välillä taas saattaa olla pitkä väli ettei näe muita huonokuuloisia.

Nykypäivänä olen todella kiitollinen, että uskalsin aikanaan lähteä mukaan. En osaisi kuvitella millaista elämäni olisi jos en olisi lähtenyt leireille mukaan. En tiedä olisiko minulla sisäkorvaistutetta, en varmaan vieläkään uskaltaisi haaveilla korkeakouluopiskeluista (ainakaan sote-alan opinnoista), asuisinko edelleen kotiseudullani.... En sanoisi, että elämäni olisi huonompaa vaan olisi varmasti hurjan erilasempaa kuin mitä nyt on.

Tällaisia mietteitä mulla on ollut viime päivinä :) 

- Jenni

3. maaliskuuta 2016

Urheiluselostus

Tämä likka on innoissaan kun seuraavat puolitoista viikkoa telkkarista tulee tuutin täydeltä urheilua. Nimittäin Ampumahiihdon MM-kilpailut alkoivat tänään. Entisenä Kontiolahtelaisena on tullut seurattua enemmän tai vähemmän ampumahiihtoa, Kontiolahdella on nimittäin ampumahiihtostadion ja viime vuonna siellä pidettiin MM-kisat. Olen itsekin lapsena harrastanut kyseistä lajia hurjat puoli vuotta, ampuminen oli mukavaa mutta hiihtäminen ei niinkään. 




Olen monta vuotta seurannut erilaisia talviurheilulajeja, etenkin kavereiden kanssa on tullut paljonkin katsottua. Muistan useinkin pitäneeni telkkaria äänettömällä, mielestäni oli ihan turhaa pitää äänet päällä kun en saisi selostuksesta yhtään mitään selvää. Toki olisin kuullut yleisön äänet ja fiilikset. Kavereiden kanssa urheilua katsellessani tietenkin televisiossa on äänet päällä mutta selostus meni aina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Monesti päättelin asioita itse tai kysyin kaverilta, että mitäs nyt tapahtuukaan jos on jotain hämminkiä. Auta armias kun herra Mertaranta on selostamassa, ihmettelin, kuinka _kukaan_ voi ymmärtää kaiken selostuksen ja lisäksi vielä seurata itse tapahtumaa. Itse kun oikein pinnistelin niin sana sieltä täältä, mutta 90% meni varmasti ohi ja en ollenkaan pystynyt keskittymään katsomiseen ollenkaan. Mutta tämä oli ennen. 

Nykyään telkkarissani kuuluu selostus ja kuuntelen mielelläni selostusta samalla kun seuraan urheilua, se antaa seuraamiselle uuden ulottuvuuden. Monesti selostajan lisäksi on kommentaattori, saan monesti ahaa-elämyksiä itse tapahtumasta. Riippuen telkkarista kuinka hyvin saan selvää, ja tietenkin myös riippuu selostajasta. Jos telkkarin kaiutin on telkkarin takana, ääni lähtee kiertämään ja täten selvän saaminen on vaikeampaa kuin mitä jos kaiutin olisi telkkarin etuosassa, jolloin ääni tulee suoraan minua kohti. Itse koen, että saan aika hyvin selostuksesta selvää kun telkkarin kautta katselen mutten ihan kaikkea. Jopa Mertarannastakin alkaa saamaan jotain tolkkua ;)

Monesti katson urheilua koneeltani kun läppärissäni on bluetooth, pystyn apuvälineen avulla yhdistämään tietokoneen niin, että kuulen äänet suoraan sisäkorvaistutteessani. Ja muut eivät kuule tätä ääntä ollenkaan. Tällä virityksellä saan kaikesta selvän ja kuunteleminen on hyvin vaivatonta. Täytyy kysellä, että olisiko mahdollista saada telkkariini samanlainen viritys (näkisi myös vähän paremmin kuin läppäriltä). Nykyään olisi aika tylsää kuunnella ilman selostusta ja alkaa jopa nukuttamaan, jännää kuinka ajat muuttuvat! :D

Mitenkäs teillä, selostuksella vai ilman?

- Jenni

12. helmikuuta 2016

Itsepalvelukassa

Enpä olisi arvannut, että tekisin itsepalvelukassasta postauksen mutta tuleepahan tämäkin päivä koettua.

Nykyään hyvin moni asia on korvattu tekniikalla. Joissain kaupoissa on jo itsepalvelukassoja. Kohta varmaan kaupan kassatäditkin ovat robotteja. Täällä Jyväskylässä törmäsin ensimmäistä kertaa ruokakaupassa itsepalvelukassaan. Päätin kokeilla kyseistä kapistusta kun kassajonot olivat kilometrin pituisia, ei ihan mutta melkein. 

Itsepalvelukassa alkoi puhumaan, antoi minulle ohjeita mitä minun tulee seuraavaksi tehdä. Häkellyin vähän ja alkuun meni vähän ohi, että minun pitäisi ymmärtää se puhe ja toimia sen mukaan. Myyjä onneksi tuli viereen neuvomaan kunnes pääsin jutun juonesta kiinni. Onneksi en ollut ainut joka oli kujalla, ei muutkaan oikein ihan handlanneet. Sen jälkeen olen käyttänyt itsepalvelukassaa todella monta kertaa. Itsepalvelukassa puhuu todella rauhallisesti, kuuluvalla ja selkeällä äänellä. Hymyilen aina kassalla asioidessani kun saan puheesta selvää, tuskin se muiden mielestä on niin hauskaa puuhaa. Luulisin, että kuulokojeaikana olisin vain miettinyt, että tässä puhutaan niin selkeästi, minun tulisi saada siitä selvää mutta silti minulla ei ole harmainta aavistusta mitä se höpöttää. Olisin jatkossa luultavasti kiertänyt itsepalvelukassat kaukaa ja käyttänyt tavallista perinteistä kassaa. 

Jäin vain ihmettelemään, ettei itsepalvelukassassa ollut tekstitysvaihtoehtoa. Valikoimassa oli kuitenkin neljä eri kielivaihtoehtoa josta pystyi itse valitsemaan kielen. Puheen lisäksi olisi hyvä jos näytölle tulisi myös tekstitys, auttaisi paljon huonokuuloisia, saati sitten täysin kuuroja. Myös monille kiireisille tekstitys olisi hyvä kun välillä saattaa mennä puhe ihan täysin ohi. Toisaalta olisi aika siistiä jos yksi kielivaihtoehdoista olisi viittomakieli. Ehkäpä täytyy laittaa kaupalle palautetta.

- Jenni

1. helmikuuta 2016

Opiskelukuvioita

Se on jo helmikuu! Taitaa olla kuukausi jo siitä, että tänne Jyväskylään muutin. Ihan hullua! Alan asettua tänne koko ajan entistä paremmin, vaikka harva se päivä vielä ikävöin vanhaa kotikaupunkiani.





































Ensimmäisen koulupäivän vietin niiden kanssa jotka aloittivat nyt tammikuussa opiskelut, mietin kuinka turhaa minun on siellä istua ja kuunnella monen eri työntekijän luentoa kuinka mikäkin toimii ja miten tässä koulussa menetellään minkäkin asian suhteen. Iltapäivällä menimme kaikki omiin ryhmiin ja kysyin tutor-opettajalta, että miten kanssani menetellään kun minulla kuitenkin on puolen vuoden opinnot kerryytettynä. Opettaja selvitti asiaa ja sanoi, että voin lähteä kotiin ja tulla seuraavana päivänä toisen ryhmän tunnille. Okei.

Seuraavana päivänä menin koululle ja siellä huomasin, että minun vanha luokkakaverini oli siellä myös ja aloitimme heti kunnon vertaistukipiirin. Olimme kummatkin ihan pihalla, että mitä meidän pitää tehdä ja mitä tuleman pitää. No, menimme tunnille ja siellä oli nyt tammikuussa aloittaneet monimuoto-opiskelijat. Siellä paasattiin niitä tuttuja juttuja ja kuiskuttelin vanhan luokkalaiseni kanssa, että olemmekohan oikeassa paikassa. Pyysimme opettajan luoksemme ja kerroimme taustamme ja sanoin "olen pihalla kuin lumiukko", opettaja vastasi lempeällä äänellä "niin sä kyllä oot, hyvää viikonloppua". Sovimme, että varaan hänelle keskusteluajan niin tiedän kuinka jatkaa eteenpäin. Olipa järkevää, ne kaksi päivää olisin voinut hyvinkin vain lomailla.

Seuraavalla viikolla tapasin opettajan, joka on myös koulutusvastaava. Selvisi, että hän on tämän kevään tutor-opettajani. Selvisi myös, että joudun opiskelemaan viime syksynä alottaneiden monimuoto-opiskelijoiden ryhmässä. Tämä siis tarkoittaa käytännössä paljon itsenäistä opiskelua sekä koulua on se pari päivää kuukaudessa. Eli samalla tavalla kuin viime syksynäkin. Mutta nyt vain opiskeluni on ilmaista ja opiskelen ammattitutkinnon itselleni. Päiväopiskelijat kuulemma ovat opiskelleet ne kurssit mitä minä en ole vielä opiskellut ja toisinpäin, siksi tämä järjestely. Syksyllä pääsen viime syksynä alottaneiden päiväopiskelijoiden ryhmään. Eli pompin nyt vähän ryhmästä toiseen. Olin aikaisemmin innoissani, että pääsen päiväopiskelun pariin kun olin korvia myöten täynnä itsenäistä opiskelua. Vielä täytyy sen puoli vuotta jaksaa. Mutta mitä mahtavinta, valmistun joskus ammattiin niin turha tätä on stressata.





































Minun uudet luokkakaverit ovat ottaneet minut vastaan, toivottivat tervetulleeksi ja lohduttivat, että ovat hekin vielä ihan pihalla kaikesta. Pääsin niiden salaiseen facebook-ryhmään, tuntuu ihan kivalta! Olemme päässeet koulupäivinä jo käytännön hommiin. Olemme pesseet toistemme hampaita ja harjoitelleet syöttämistä.. Ollaan harjoiteltu vuodepotilaan pesua, lakanoiden vaihtoa, nenämahaletkun laittoa, happisaturaation käyttöä, liman imemistä nielusta... Stetoskoopilla olisi täytynyt mitata verenpaine mutta sovimme opettajan kanssa, että harjoittelemme sitä kunhan saan oman elektronisen stetoskoopin. Parilleni sanoin, etten pysty mittaamaan kun en kuule niin matalaa taajuutta. Parini sanoi vaan "okei, sä voit mitata tolla tavallisella mittarilla". 

Tässä välissä on ikääkin tullut vuoden verran lisää, huhhuh! Synttäreitä tuli ihan hillitysti vietettyä ja pääsin ensimmäistä kertaa tekemään sushia. Ai että oli hyvää! 


Nyt alkaa opiskelut lähteä oikeasti rullaamaan ja olen lähes päivittäin käynyt koululla tekemässä koulutehtäviä sen vanhan luokkakaverini kanssa joka opiskelee myös samassa ryhmässä kuin minä. Kahden viikon päästä onkin sairaalakeikka KYSiin kuuloasioissa ja sitten onkin ensimmäinen työharjoittelu vanhusten parissa, kääk! 

- Jenni


14. tammikuuta 2016

Muuttojuttuja ja uuteen kaupunkiin sopeutumista

Aika menee todella nopeasti eteenpäin, ettei meinaa itsekään perässä pysyä. Joulu meni suurimmaksi osaksi vanhempien mökillä viettäessä, näköjään olen kilttikin ollut kun niin paljon sain lahjoja. Silloin ehdin lomailemaan ja ottamaan iisisti. Joulupyhien jälkeen palailin kotiin, Kuopioon. Silloin alkoi koko elämän pakkaaminen muuttolaatikkoihin ja voi sitä tavaran määrää. 

Uuden vuoden aattona minulle soitettiin opiskelija-asuntotoimistosta, että olisi toinen asunto tarjolla. Täytyisi vastata muutaman tunnin kuluessa, otanko tarjouksen vastaan vai en. Jotenkin aikaisemmin epäilytti kauheasti ajatus, että jakaisin lähes kaiken jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa. Uusi asuntotarjous piti sisällään soluyksiön, jossa minulla on oma sisäänkäynti, oma huone sekä oma kylppäri. Ainoastaan vain keittiön jakaisin toisen ihmisen kanssa. Päätin ottaa asuntotarjouksen vastaan kun on niin hyvällä paikalla kaiken lisäksi ja koulukin on niin lyhyen matkan päässä. Muuttopäiväkin olisi sama, mutta osoite vain eri.



Vuodenvaihteen vietin kuopion ystävien kanssa, tuli niistä tavallaan myös läksiäiseni. Sain lahjaksi ihania kuopio-aiheisia tavaroita. Kuopio-mukin, i <3 kuopio-pinssin, kaksi kalan kuvalla ja muodolla päällystettyä suklaata, kuopio-aiheisen kortin sekä kuopion kartan missä oli merkitty paikkoja jonne liittyy paljon hyviä muistoja menneiltä vuosilta. Katsottiin suomen nuorten mm-lätkää, syötiin ja juotiin hyvin. 

Viimeistä yötä kotona Kuopiossa viettäessäni en saanut oikein nukutuksi, tuli mietittyä suunnilleen koko elämä läpi. Kaikki ne hyvät ja huonot hetket ja kuinka kiitollinen olin hyvästä edellisestä vuodesta. Olin niin innoissani muutosta mutta toisaalta tuntui niin haikealta jättää vanha kaupunki taakse, täytyisi opetella kaikki paikat uusiksi, opetella uusi arki, tutustua uusiin ihmisiin.. Tiesin, että katuisin loppuikäni jos en olisi muuttanut. Maanantaina 4.1. alkoi aamuvarhain muutto ja Jyväskylään ajellessani en tajunnut ollenkaan jääväni sinne pitkäksi aikaa. Kieltämättä muutama kyynel vierähti vilkuttaessani kuopion maisemille ja radiossa soi queenin the show must go on. 

Uuden kotini nähdessäni hämmästyin kuinka pieni se on, mahtuisivatko kaikki tavarani edes tänne. Sain kuin sainkin kaikki tavarani ja huonekalut mahtumaan ja päivä päivältä alan tykkäämään kodistani ja alkaa tämä pikkuhiljaa tuntumaan jo kodilta. Keittiökaverinikin osoittautui mukavalta ja rennolta tyypiltä, että mikäs tässä asuessa. Kiva vaihtaa aina kuulumisia kun keittiössä törmätään. Outoa on ollut kun kaikki liikenteen äänet kuuluu asuntooni, sekä muutaman kerran havahtunut kuinka ambulanssi ajaa pillit päällä kotini ohitse.

Kiirettä on pitänyt ja kunnon hulabaloota on ollut, nyt alkaa vähän rauhoittumaan ja kunnon arki alkamaan ja koulukuviot selkiytyvät entisestään. Ei vieläkään tajua, että tämä on minun koti. En ole täällä käymässä ja lähdössä kohta Kuopioon, monta kertaa meinannut soittaa kuopion kavereille ja kysyä "no mitäs nyt tehdään kun ei ole oikein mitään tekemistä", eikun... Nyt odotan vain tasaista arkea, kun vähän väliä tulee oltua isojen muutosten keskellä ja uutta pukkaa kun on juuri ehtinyt vanhaan tilanteeseen sopeutua.

Ihanan lumista tammikuuta, olkoon tämä hyvä vuosi meille kaikille!

- Jenni

17. joulukuuta 2015

Joululoma alkoi nyt

Maanantaina mulla oli viimeinen koulupäivä avoimen AMKin opiskelijana. Nyt kun vasta alkoi tuntumaan, että pääsee porukkaan mukaan niin opiskelu siinä ryhmässä loppuukin ja täytyy aloittaa uudessa ryhmässä. Oli myös mukava koulupäivä kun pääsimme pistämään toisiamme ja mittailimme verensokereita. Kesken oppitunnin havahduin miettimään, miksi olen tunneilla niin hiljainen vaikka minulla olisi paljon ajatuksia. Kuulokojeaikoina ei ajatuksia ja mielipiteitä asioista ehtinyt syntymään kun pinnistelin pysyäkseni kärryillä, mistä puhutaan. Meillä ei ainakaan tuolla tarvitse viitata saadakseen puheenvuoron. Ehkä ajattelen alitajuisesti, että joku hiljainen hissukka luokkalaiseni puhuu ja minä puhuisin huomaamatta hänen päälleen.

Koulupäivän jälkeen kävin katsomassa tulevaa taloani, alue vaikutti mukavalta ja mitä parasta niin viittova kampaaja sijaitsee todella lähellä. Taidankin varata sinne lähipäivinä ajan jotta pääsen sinne heti muutettuani. Tietynlainen innostus tuli, kun mietin uutta kotikaupunkiani mutta kauhea haikeus, että olen viimeistä kertaa vain käymässä Jyväskylässä. Ensi kerralla menen jäädäkseni sinne pysyvästi. Nyt täytyy nauttia täysillä viimeisistä viikoista kuopiolaisena sekä ystävien seurasta, heitä jään eniten Kuopiosta ikävöimään. Tietenkin.


Sain tänään ystävältäni postissa niin ihanan joulukortin, se tsemppasi tekemään loppukirin, jotta saisin viimeiset koulutehtävät tehtyä. Tänään illalla sainkin kaikki koulutehtävät valmiiksi niin voin vaihtaa lomavaihteen päälle. Loma. Tätä on odotettu jo jonkun aikaa. Pikkuhiljaa alkaa tulla joulufiilis, nyt saa tehdä kaikkia kivoja joulujuttuja ja olla spontaani. Nyt saan hetken hengähtää! Kävin loman alkajaisiksi ystävän kanssa kiertämässä pitkän kävelylenkin Puijon ihanissa lumisissa maisemissa. Ihanaa kun tänne Kuopioon on taas satanut lunta veden sijaan.







































Tulevat päivät tulee varmasti tehtyä erilaisia joululahjajuttuja (enempää en voi kertoa kun asianosaiset lukevat tätä blogia ;), käytyä joululahjaostoksilla (kauhee stressi kun vain yksi lahja on vasta hankittuna), juhlistan ystäväni valmistujaisia, ennen kaikkea otan iisisti ja enkä ota stressiä mistään. Joulupyhiksi menen vanhempieni luokse Kontiolahteen, jossa olemme melkein koko perhe koolla pitkästä aikaa.  

kuva: weheartit.com














Ihanaa ja rentouttavaa joulun odotusta kaikille! :)

- Jenni